Ensihoitajaopiskelija Afrikassa

Moikka taas! Miten on mahdollista, että jälleen on yksi kokonainen viikko takanapäin? Töiden osalta viikko oli melko rauhallinen, sillä potilaita oli nyt suhteellisen vähän. Toki tässäkin omat positiiviset puolensa, sillä se mahdollistaa paremmin sen, että jokaiseen potilaaseen ehtii perehtyä paremmin sekä lasten kanssa kerkeää myös hyvin hieman leikkimään tai pitelemään heitä sylissä. (Joka on mun ihan lempipuuhaa <3) kokonaisuudessaan työviikko oli kuitenkin mielenkiintoinen ja antoisa. Meillä oli hoidossa vastasyntynyt lapsi, ja etenkin hänen tilastaan tuli opittua paljon lääkäreiden ja omin päin tehtyjen selvittelyiden avulla! Vaikka lapsi olikin sairas, olin hieman innoissani, että pääsin työskentelemään vastasyntyneen kanssa, sillä tälläistä tilannetta ei ole aiemmin minulle suotu. Nyt kovasti yritänkin, jos tällä viikolla pääsisimme muutamaksi päiväksi tutustumaan synnytysosastolle, jotta pääsisimme enemmän kerryttämään kokemusta myös vastasyntyneiden hoidosta! työviikko oli ...

  Hello! Niinkuin otsikosta voi päätellä; ensimmäinen kokonainen viikko täällä Moshissa alkaa olemaan nyt takanapäin! Ensimmäinen viikko on ollut omalla tavalla hieman raskas, mutta samaan aikaan todella ihana. Työharjoittelummi St. Josephin sairaalassa alkoi tiistaina. Ennen kuin pääsimme työntouhuun meille järjestettiin tutustumiskierros sairaalaan, jossa kävimme kurkkaamassa ja esittäytymässä lähes jokaisella osastolla. Sairaalakierros oli hyvä ensikosketus terveydenhuoltoon täällä Tansaniassa, ja heti nopealla vilkaisulla esimerkiksi toimenpidehuoneeseen tai teho-osastolle, ymmärsi miten valtavia eroja Suomen ja Tansanian terveydenhuollon välillä on. Sairaalan yleinen siisteys ja rakennuksen kunto yllätti, vaikka olinkin varautunut, ettei nämäkään asiat tule vastaamaan sitä, mihin olen Suomessa tottunut.  Nopeasti pääsimme kuitenkin työntouhuun ja viikko on mennyt hurjaa vauhtia. Harjoittelu alkoi hyvin, työkaverit sekä varsinkin potilaat ovat olleet ihania ja ottanee...

 Moi taas! Onpas mahtavaa päästä nyt vihdoin sanomaan, että olen täällä Tansaniassa. Matka tänne oli pitkä ja väsyttävä. Se alkoi Vantaalta lentokenttähotellista, jonne menimme hieman olosuhteiden pakosta lentoa edeltäväksi yöksi. Lähtöaamuna teimme hotellista käsin vielä yhden tentin etänä, jonka jälkeen suuntasimme suoraan kohti lentokenttää.  Lentoja meille tällä kertaa kertyi vain kaksi; Helsingistä Dohaan ja Dohasta Kilimanjarolle, mutta kokonaismatkustusaika oli silti reilusti yli 24 tuntia. Vaikka olen useammankin kerran lentänyt kaukomaihin, on pitkät matkustus- ja vaihtoajat aina raskaita.  Saavuimme kuitenkin Kilimanjaron lentokentälle lauantaina alkuillasta, heti ensi kättelyssä yllätyimme siitä, kuinka pieni Kilimanjaron lentokenttä oli. Maahantulo onnistui lopulta kuitenkin odotettua helpommin; kaikki laukut tulivat perille ja viisumiasiat olivat kunnossa. Lentokentän ulkopuolella odottikin jo meidän kuljettaja, joka ajoi meidät majoituksellemme Moshin kylään...