Ensimmäinen kokonainen viikko takana

 Hello!

Niinkuin otsikosta voi päätellä; ensimmäinen kokonainen viikko täällä Moshissa alkaa olemaan nyt takanapäin! Ensimmäinen viikko on ollut omalla tavalla hieman raskas, mutta samaan aikaan todella ihana.

Työharjoittelummi St. Josephin sairaalassa alkoi tiistaina. Ennen kuin pääsimme työntouhuun meille järjestettiin tutustumiskierros sairaalaan, jossa kävimme kurkkaamassa ja esittäytymässä lähes jokaisella osastolla. Sairaalakierros oli hyvä ensikosketus terveydenhuoltoon täällä Tansaniassa, ja heti nopealla vilkaisulla esimerkiksi toimenpidehuoneeseen tai teho-osastolle, ymmärsi miten valtavia eroja Suomen ja Tansanian terveydenhuollon välillä on. Sairaalan yleinen siisteys ja rakennuksen kunto yllätti, vaikka olinkin varautunut, ettei nämäkään asiat tule vastaamaan sitä, mihin olen Suomessa tottunut. 

Nopeasti pääsimme kuitenkin työntouhuun ja viikko on mennyt hurjaa vauhtia. Harjoittelu alkoi hyvin, työkaverit sekä varsinkin potilaat ovat olleet ihania ja ottaneet hyvin vastaan. Olen myös positiivisesti yllättynyt siitä, miten hyvin kommunikointi on lapsipotilaiden kanssa onnistunut huolimatta siitä, ettei yhteistä kieltä ole ( ellei lasketa niitä muutamaa sanaa, jotka olen tähän mennessä swahiliksi oppinut..)

Siitä huolimatta että harjoittelu alkoi todella hyvin ja olin osannut varautua sairaalan kunnon lisäksi siihen, että hoitotoimien suorittamisessa, aseptiikasta sekä oikeastaan lähes kaikessa tulee olemaan enemmän tai vähemmän isoja eroavaisuuksia Suomen terveydenhuoltoon. Silti tällä viikolla olen näkenyt ja kokenut asioita, jotka ovat kuitenkin saaneet yllättävän paljon miettimään. Pohdinnoissa on korostuneet etenkin oma asema, sekä se miten hyvin Suomessa huomioidaan mm. aseptiikka sekä erilaiset muutokset potilaan voinnissa. 

Enkä todellakaan halua moittia tai kyseenalaistaa tapoja tehdä asioita täällä. Kuitenkin toimintaa seuratessa olen tietyllä tavalla kiitollinen saamastani koulutuksesta, ja ennen kaikkea siitä, miten hyvin asiat loppujen lopuksi Suomalaisessa terveydenhuollossa on, vaikka monesti pitkät jonot ja saamattomat lääkäriajat saavatkin sen tuntumaan aivan joltain muulta. Tällä hetkellä koen suurta kiitollisuutta, ja ennen kaikkea tunnen itseni etuoikeutetuksi siitä, että saan olla täällä juuri nyt, näkemässä, kokemassa ja tietenkin oppimassa uutta. Kuten ennen reissua arvelinkin, jo tässä vaiheessa tiedän varmasti, kuinka paljon reissu tulee muuttamaan sekä kasvattamaan minua ihmisenä sekä terveydenhuollon ammattilaisena. 

Kuten aiemmin mainitsin, työntekijät osastolla ovat ottaneet hyvin vastaan ja olleet todella mukavia. Itseasiassa kävimme myös tällä viikolla syömässä porukalla "ohjaajamme" luona. Tämä oli mukava tapa tutustua hieman enemmän paikallisiin ja paikalliseen kulttuuriin, sekä nähdä myös muita koteja, kuin omamme. 

Töiden lisäksi viikkoon on tottakai mahtunut myös paljon auringonottoa, taivaallista ruokaa (on myönnettävä, että ruoka oli todella positiivinen yllätys) sekä myös opinnäytetyön kirjoittamista. On kyllä myös myönnettävä, että koulutyöt, etenkin opinnäytetyö hieman takkuaa ja meinaa jäädä sivummalle, sillä täällä on niin paljon kaikkea muuta hienoa ja mahtavaa koettavaa!

Kokonaisuudessaan kuvailisin viikkoa erinomaiseksi. Tietenkin on myönnettävä, että viikko on myös ollut väsyttävä, sillä takana on pitkä matkustus. Myös uusiin ihmisiin tutustuminen, sekä tietenkin uusiin rutiineihin ja työpaikkaan toteuttelu on ollut ajoittain uuvuttavaa, mutta kaiken sen energian arvoista. Nyt omat arkiset rutiinit ovat alkaneet pikkuhiljaa muodostua, enkä voisi olla onnellisempi, että olen täällä just nyt! <3 

Ensi viikolla taas lisää kuulumisia, Asante!

Käytiin porukalla uimassa ja ottamassa aurinkoa tänään! Sade hieman yllätti, mutta silti oli ihanan rentouttava vapaapäivä!

Sairaalalta :)

Kilimanjaro ja sen lumihuippu näyttäytyi upeana yhtenä aamuna!