Miltä tuntui palata kotiin?

Hei, Nyt on tasan kaksi viikkoa (itseasiassa taitaa tunnilleenkin..) kulunut siitä, kuin kone lasketui Suomen maaperälle. Moshista matka jatkui Tansanian rannikolla sijaitsevalle Sansibarin saarelle, jossa lomailimme kahden viikon ajan. Nopea pikakatsaus sansibarin lomaan: Meidän yhteinen ystävä lensi Suomesta suoraan sansibarille, joten lomaa vietimme kolmistaan. Yövyimme sellaisessa kylässä kuin Paje, joka on Sansibarin Kaakkoisosassa. Loma oli ikimuistoinen ja se piti sisällään paljon auringonottoa, uimista sekä pitkiä hyviä keskusteluja tähtitaivaan alla juuri koetusta matkasta. Yksi ikimuistoisimmista asioista, mitä Sansibarilla tein oli myös PADI:n open water diver sertificate, mikä on ollut haaveissa todella pitkään. Oli ihana viettää kolme päivää lomasta merenalaista maailmaa tutkiskellen ja samalla saada pätevyys sukeltaa myös jatkossa avovesistöissä! En voi muuta kuin suositella tuota kokemusta, olen haaveillut siitä niin pitkään ja nyt on vihdoin sekin pätevyys taskussa! Tämän lisäksi vierailimme lomamme aikana Stonetownissa, jossa pääsimme tutustumaan muun muassa museoon, joka kertoi Sansibarin orjuudesta. Itselle tuli uutena tietona, että maailman orjuus on sieltä lähtöisin ja voin sanoa, että tämä museovierailu oli monella tapaa opettavainen, mielenkiintoinen sekä silmiä avartava. Takaisin tähän päivään: Kotona on oltu nyt kaksi viikkoa, joulu sekä uusi vuosi meni ja tuli. Kaikean kaikkiaan kaksi edellistä viikkoa on kulunut töiden parissa ja nyt huomenna oliis tarkoitus suunnata kohti seuraavaa harjoittelua eli päivystystä. En olisi osannut ajatella kuinka iso "shokki" kotiin palaaminen voisi olla. Vaikka olimmekin reisussa "vain" 6 viikkoa, tuntui aika todella paljon pidemmältä sekä matkan pituus konkretisoitui siinä vaiheesa, kun lentokoneen ikkunasta paljastui ensimmäiset lumiset maisemat. Oli vaikea käsittää, miten Suomen vuodeajassa on tapahtunut noin iso muutos, vaikka rationaalisesti pohdittaessa elettiinhän jo Joulukuun loppupuolta. Vaikka lopulta tuntui äärettömän hyvältä päästä omaan kotiin Lappeenrantaan ja ennenkaikkea omaan sänkyyn, oli tuona iltana olo jotenkin tyhjä. Viimeiset kuusi viikkoa olivat olleet niin ikimuistoiset ja opettavaiset, ettei oikeen tiennyt mitä ajatella tai miten päin olla. Oli kuitenkin hyvä, että olin sopinut meneväni jo heti seuraavana päivänä - jouluaattona töihin, jotta päiviin sai nopeasti sisältöä ja arki lähti nopeasti rullaamaan tavalliseen tapaan. Kotihoitoon töihin palaaminenkin tuntui monella tapaa oudolta, sillä oli vaikea palata maailmaan, jossa hoitomahdollisuudet tuntuivat melkeinpä rajattomilta ja pystyin toteuttamaan työtäni juuri niin aseptisesti, kuin halusinkin. Jollain tapaa tuntuu, että vasta näiden reissun jälkeisten kahden viikon aikana, olen alkanut todella ajattelemaan sitä, millaisen jäljen reissu on itseeni jättänyt. Kuvailisin oloa kiitolliseksi ja jollain tapaa jo nöyräksi. Olen saanut juuri elää elämäni parhaat kuusi viikkoa ja kokea, nähdä ja tehdä mitä hienoimpia asioita, joista monet eivät voisi haaveillakaan. Sen lisäksi kaikki se, mitä on nähnyt ja millaisia elämäntarinoita on päässyt todistamaan sai minut ihan arkipäiväisissä toiminnoissa herkistymään. On vaikeaa sanoittaa näitä tunteita, mutta se, että olin juuri aivan erilaisessa maailmassa, jossa taustoistaan huolimatta ihmiset olivat maailman ystävällisempiä, reippaita sekä puhtaasti hyväntahtoisia. Mutta minä palaan maahan, jossa ihmisillä on aivan eri tavalla lähtökohdistaan huolimatta lähes rajattomat mahdollisuudet menestyä ja silti valituksen aiheita löytyy päivästä toiseen, mitä pienemmistäkin asioista. Vaikka tietenkin ymmärrän, ettei tämäkään ole niin mustavalkoista, kuin saan sen nyt kuulostamaan, olen iloinen saamastani kokemuksesta ja siitä, miten se avarsi omaa maailmankuvaa. Uskon, että nämä ajatukset ja muistot kantavat läpi elämän ja toivon, että pystyn kantamaan tuota Afrikasta mukaan saamaani asennetta, vaikka välillä tuntuukin, että pimeys, pakkanen ja koulun deadlinet harmittaisikin. Toivon valtavasti, että pääsen joskus vielä palaamaan Tansaniaan! Loppuun vielä ihania kuvia: