Uusia kokemuksia

Hullua, et on taas vierähtäny kokonainen viikko, ja harjottelua on enää viikko edessäpäin! Tää viikko oli myös todella opettavainen, kiinnostava ja hauska! Töiden osalta hieman erilainen, sillä tää viikko vietettiin synnytysosastolla. Tykkäsin olla siellä ihan valtavasti monestakin syystä; lääkärit siellä oli todella huomioon ottavia, ja meille selitettiin tarkasti mitä tapahtuu ja miksi asiat tehdään. Arvostin tätä ihan valtavasti, koska synnytyksen teoriaa ei olla keretty ees koulussa vielä käymään, mut haluttiin kartuttaa kokemusta siltäkin osastolta. Oli myös mielenkiintosta oppia, miten esimerkiksi sikiön hengitysäänet kuunnellaan dopplerin sijasta torven avulla. Oli jotenkin lumoava hetki kuulla sikiön sydänäänet ensimmäistä kertaa, etenkin kun en oo niitä kuullut koskaan Suomessakaan. Ja kirsikkana kakun päällä, rakastin tehdä töitä niiden pienten ihmisten kanssa. Monena päivänä pysähdyin vain ihailemaan vastasyntynyttä, ja mietin miten omalla tavallaan ihmeellinen asia uuden ihmisen syntymä on. Oli myös opettavaista päästä ensimmäistä kertaa elämässä pitelemään niin pientä ihmistä. Kokonaisuudessaan teoriaosaaminenkin tältä aihealueelta kasvoi jo ihan muutamassa päivässä valtavasti. (Toki myös vapaa-ajalla perehdyin paljon asioihin, sillä en halunnut mennä ihan ummikkona paikan päälle :D). Tälläkin osastolla, kuten muillakin, toki on tosi paljon eroavaisuuksia Suomeen. Vaikka synnäriltä ei kokemusta Suomestakaan oo, mut ainakin sen verran jo huomasin, kuinka täällä ei oo ultraääntä apuna sikiön asennon tarkasteluun eikä alatiesynnystä varten tarjoilla minkäänlaista kivunhoitoa.. Perjantaina vietettiin työpäivä sairaalan ulkopuolella, paikallisessa katulapsikeskuksessa. Tää oli monella tapaa arvokas, mutta pysäyttävä kokemus. Kaikki lapset keskuksella oli niin kilttejä, ihania ja uteliaita, mut ennenkaikkea todella hellyyden kipeitä. Kuultiin myös vähän osan lasten historiasta, ja se sai kyllä ajattelemaan, miten etuoikeutetussa asemassa on itse päässyt kasvamaan. Ensimmäisessä postauksessa kerroin lastenvaatteista, joita ajateltiin lahjottaa. Isoimmat vaatteet ja pehmolelut vietiinkin tuonne katulapsikeskukselle. Loput vaatteet ovat vastasyntyneen ja parin kuukauden ikäisille, joten ne on jaoteltu sairaalaan synnärille vietäväksi ja loput toiselle paikalliselle orpokodille, jossa asuu sitten paljon nuorempia lapsia. ❤️ Töiden ohella kerettiin tekemään myös paljon kaikkea muuta; ollaan otettu aurinkoa, kirjotettu opinnäytetyötä ja vietetty paljon aikaa porukalla kämpillä. Torstaina meille myös avautui mahdollisuus päästä osallistumaan paikallisen send-off juhliin. Luonteeltaan nää juhlat on isot, täynnä naurua, tanssia ja hyvää ruokaa. Juhlien perusperiaatteena on, et perheen tytär luovutetaan ennen häitä sulhasen perheelle, ja tätä sitten juhlitaan sankoin joukoin! Oon niin kiitollinen tästä kokemuksesta! En oo koskaan aiemmin kokenut vastaavia juhlia, missä jokaikinen vieras on ihan täysillä mukana, tanssimassa ja laulamassa. Ihan todella hieno kokemus, jonka varmasti muistan pitkään!

Nyt olisi sitten edessä enää työharjottelun viimonen viikko (itkettää jo valmiiksi ajatus siitä, että sanoa heipat sairaalalle..). Mut aion ottaa ilon irti jokaikisestä tulevasta päivästä ja loppurutistuksen jälkeen odotteleekin pieni lomapätkä vielä Sansibarilla! Asante sana ❤️